maanantai 29. huhtikuuta 2013

Iringan matkalla tutustumista hienoihin tansanialaisiin projekteihin



Vietimme viikonlopun Iringassa, joka on vajaan 200 000 asukkaan kaupunki n. 200 km Ilembulasta.  Taitoimme matkaa Pasasen Leenan johdolla hänen maastoautollaan. Täkäläisissä tieolosuhteissa korkea maavara ja neliveto ovat todella tarpeen!!

Matkalla poikkesimme Inukan kehitysvammaisten kuntoutuskeskuksessa. Tämä Tansanian oloissa ainutlaatuinen kuntoutuskeskus on syntynyt italialaisen Stefanon haaveesta perustaa Tansaniaan kehitysvammaisille lapsille suunnattu kuntoutuskeskus. Vammaisen lapsen asema täällä on olematon. N. 25 % isistä hylkää perheen, kun syntyy vammainen lapsi, lapsia surmataan, piilotellaan ja hylätään. Sefanon projektissa ensinnäkin kylistä on etsitty vammaisia lapsia ja sittemmin suunniteltu heidän kuntoutuksensa. Kuntoutuksen tueksi on kyliin perustettu fysioterapiayksiköitä, joissa paikalliset koulutetut ”fysioterapeutit” kuntouttavat lapsia kahdesti viikossa. Lisäksi perhe saa kerran vuodessa viikon kuntoutusjakson keskuksessa ja tarvittaessa räätälöidään lapsen tarpeisiin erilaisia apuvälineitä. Keskus on perustettu 2009 ja vähitellen toiminta on varojen puitteissa laajentunut. 
Stefano esittelee paikallisen puusepän valmistamaa seisoma/istuma telinettä

Iringassa tutustuimme toiseen vammaisille englantilaisten hyväntekeväisyysvaroin perustettuun toimintaan. Iringassa toimii Neema Craft-käsityökeskus, jossa kehitysvammaiset/aistivammaiset (kuuro, Sokea) valmistavat kierrätysmateriaaleista tekstiilejä, koruja, kasseja, lamppuja yms. Lisäksi keskuksessa on kahvila, jonka lähes kaikki työntekijät ovat kuuroja, tilaaminen hoidetaan siis kirjoittamalla. Ko. keskus on antanut monelle vammaiselle ihmisarvon takaisin ja osan nostanut pois kerjäämästä. Lisäksi tuotteet ovat laadukkaita ja ideat nerokkaita. Kauppaan upposikin kohtuudella rahaa, mutta tuliaiset tuli hankittua!

Iringassa toimii myös Tumainin yliopisto, jossa opettajina toimii myös joitakin suomalaisia. Niinpä tapasimme Peuran pariskunnan (ovat lähetystyössä ja toimivat perhetyönopettajina), kaimani Piritan (opettaa media-alaa) ja Sannan (saksan ja englannin opettaja, myi asuntonsa ja lähti vapaaehtoistyöhön). Porukalla lounastimme paikallisessa italialaisessa ravintolassa. Länsimainen ruoka maistui IHANALTA!! ja seurakin oli mainiota. Mielenkiintoista oli todeta, että suomalaisistakin löytyy sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä iästä, katsomuksesta tai ammatista riippumatta, varsinkin kun ollaan Suomen rajojen ulkopuolella.
Iringassa myös  humputeltiin, kynsistudioon tuli hieman vilskettä. kun kuusi mzungu-naista tuli varpaankynsien laittoon!

Takana siis mukava viikonloppureissu!
 Hyvää Vappua kaikille!!!

1 kommentti:

  1. Kiitos kuulumisista. Mukava seurata blogiasi, kun olemme nyt olleet pari viikkoa Suomessa Tansaniasta.

    VastaaPoista