Iringan matkalla tutustumista hienoihin tansanialaisiin projekteihin

Vietimme viikonlopun Iringassa, joka on vajaan 200 000 asukkaan kaupunki n. 200 km Ilembulasta.  Taitoimme matkaa Pasasen Leenan johdolla hänen maastoautollaan. Täkäläisissä tieolosuhteissa korkea maavara ja neliveto ovat todella tarpeen!!

Matkalla poikkesimme Inukan kehitysvammaisten kuntoutuskeskuksessa. Tämä Tansanian oloissa ainutlaatuinen kuntoutuskeskus on syntynyt italialaisen Stefanon haaveesta perustaa Tansaniaan kehitysvammaisille lapsille suunnattu kuntoutuskeskus. Vammaisen lapsen asema täällä on olematon. N. 25 % isistä hylkää perheen, kun syntyy vammainen lapsi, lapsia surmataan, piilotellaan ja hylätään. Sefanon projektissa ensinnäkin kylistä on etsitty vammaisia lapsia ja sittemmin suunniteltu heidän kuntoutuksensa. Kuntoutuksen tueksi on kyliin perustettu fysioterapiayksiköitä, joissa paikalliset koulutetut ”fysioterapeutit” kuntouttavat lapsia kahdesti viikossa. Lisäksi perhe saa kerran vuodessa viikon kuntoutusjakson keskuksessa ja tarvittaessa räätälöidään lapsen tarpeisiin erilaisia apuvälineitä. Keskus on perustettu 2009 ja vähitellen toiminta on varojen puitteissa laajentunut. 

Stefano esittelee paikallisen puusepän valmistamaa seisoma/istuma telinettä

Iringassa tutustuimme toiseen vammaisille englantilaisten hyväntekeväisyysvaroin perustettuun toimintaan. Iringassa toimii Neema Craft-käsityökeskus, jossa kehitysvammaiset/aistivammaiset (kuuro, Sokea) valmistavat kierrätysmateriaaleista tekstiilejä, koruja, kasseja, lamppuja yms. Lisäksi keskuksessa on kahvila, jonka lähes kaikki työntekijät ovat kuuroja, tilaaminen hoidetaan siis kirjoittamalla. Ko. keskus on antanut monelle vammaiselle ihmisarvon takaisin ja osan nostanut pois kerjäämästä. Lisäksi tuotteet ovat laadukkaita ja ideat nerokkaita. Kauppaan upposikin kohtuudella rahaa, mutta tuliaiset tuli hankittua!

Iringassa toimii myös Tumainin yliopisto, jossa opettajina toimii myös joitakin suomalaisia. Niinpä tapasimme Peuran pariskunnan (ovat lähetystyössä ja toimivat perhetyönopettajina), kaimani Piritan (opettaa media-alaa) ja Sannan (saksan ja englannin opettaja, myi asuntonsa ja lähti vapaaehtoistyöhön). Porukalla lounastimme paikallisessa italialaisessa ravintolassa. Länsimainen ruoka maistui IHANALTA!! ja seurakin oli mainiota. Mielenkiintoista oli todeta, että suomalaisistakin löytyy sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä iästä, katsomuksesta tai ammatista riippumatta, varsinkin kun ollaan Suomen rajojen ulkopuolella.

Iringassa myös  humputeltiin, kynsistudioon tuli hieman vilskettä. kun kuusi mzungu-naista tuli varpaankynsien laittoon!

Takana siis mukava viikonloppureissu!

 Hyvää Vappua kaikille!!!

Ihana joutilaisuus!

Tämä viikonloppu alkoi perjantai illalla päivystysleikkauksellä. Leikkauksen aikana tuli sähkökatko ja kesti noin 10 minuuttia saada sairaalan generaattori toimintaan. Tulipa siis koettua sähköttä leikkaaminen! Sähkökatko kestikin sitten n. Vuorokauden verran ja sinä aikana kaikista tietotekniikan vempaimistamme loppui akut ja olimme pakotetut vain oleskelemaan ja lukemaan taskulampun valossa. Sittemmin pe-la välisenä yönä Heli sairastui mahatautiin ja niinpä olemmekin koko viikonlopun vain oleilleet.Nyt Heli on kyllä jo paranemaan päin:).

Täällä Tansaniassa muutenkin elämänrytmi on verkkaisempaa ja vaikka esim. Sairaalassa on kiirettä kukaan ei hermostu ja kiristele hampaitaan vaan hommat tehdään sitä mukaa kuin ehditään. Kaikille myös riittää aikaa ja kadullakin on tapana aina vaihtaa muutama sana vähänkin namatuttujen ja joskus tuntemattomienkin kanssa. Alkuun suomen kiireestä oli vaikea luopua, mutta nyt nautiskelen täysillä oleskelusta ja  "wait and see" filiksestä. Täällä on todella oppinut, että asioilla on tapana järjestyä, mutta ajallan!

Mukavaa ja rauhallista keväänodotusta kaikille, ainakin fb-viestien mukaan kevät tekee kohisten tuloaan sinne Suomeen!

Aids on arkipäivää

Ensimmäinen Aids-tapaus todettin Tansaniassa 1983. Tämän  jälkeen se on ollut tuttu vieras lähes joka perheessä tai ainakin suvussa. Usein normaalissa keskustelussa tulee ilmi, että perheissä on paljon ottolapsia, koska ko. lapset ovat jotenkin sukua ja vanhemmat ovat kuolleet aidsiin.

Hiv-positiivisia on virallisen tiedon mukaan Tansaniassa 5,8 % väestöstä, mutta luku lienee suurempi, sillä tauti on valistustyöstä huolimatta edelleen jossain määrin tabu ja " hävettävä" ja siksi ihmiset eivät halua itseään testattavan  Tämän testauskielteisyyden vuoksi osin myös siirtoveren saaminen on ongelmallista, koska ihmiset eivät halua luovuttaa, koska silloin joutuu testattavaksi. Lisäksi potilaat pelkäävät verensiirtoja, yksikin nainen kieltäutyi 60 hemoglobiinilla, koska pelkää saavansa verestä sairauden.

Ilembula Lutheran Hospitalin alueella hiv-positiivisten määrä on suurempi kuin koko maassa n. 15%. Tämän kerrotaan johtuvan sijainnista. Alueen läpi menee iso valtatie ja tässä lähistöllä sijaitseva Makambako on rekkojen suosima pysähdyspaikka. Alueella asuu paljon köyhiä naisia, joten tietäähän sen miten siinä käy... Tällä alueella on myös huomattavan paljon satsattu valistustyöhön. Sairaalan yhteyteen on perustettu " aids-klinkka" , jossa hiv-positiiviset potilaat voivat avoimesti käydä ja saada tukea sairauteensa ja siitä kertomiseen. Ko. Klinikalta potilaat saavat myös kuukausittain lääkkeensä. Lisäksi yksi sairaalan anestesiologeista pitää kuukausittan " kids clubia", johon hiv-positiiviset lapset osallistuvat. Lapsia on clubissa n. Sata. Viime sunnuntaina osallistuimme ko. Kerhon kokoukseen. Lapsia oli paikalla hieman yli 40 (iältään 5-15v.). Osa oli   kävellyt yli 10 km, jotta olivat päässeet paikalle. Muutamia vanhempia oli myös paikalla, mutta ensi sijaisesti tilaisuus on lapsille. Aluksi muistutettiin lääkkeen ottamisen tärkeydestä ja kerrattiin oireita, joiden ilmaantuessa pitää mennä hoitoon. Ongelma on nimittäin se, että kun lapsi voi paremmin aikuiset ( usein joku muu sukulaishuoltaja kuin vanhemmat, jotka ovat kuolleet) laiminlyövät lääkityksen ja sitten lapsen vointi tietysti huononee. Tämän jälkeen oli laululeikkejä, mehu ja keksi tarjoilua ja kotiin sai vietäväksi saippuaa ja sokeria. Mielestäni tämä lasten valistus on kansanterveystyötä parhaimmillaan! Ehkä seuraavan sukupolven asenteet ovat erilaiset.

Kids Clubin lapsia mehulla, eivät juuri poikkea muista paikallisista lapsista(samassa tilassa on myös sairaalan aamumeeting)

Täällä ollaan myös huolissaan siitä, että maailmanlaajuisesti Aids-kamppanjoihin satsattua rahaa on vähennetty. Käytännössä se näkyy siinä, että mm. Aikaisemmin hiv-positiiviset äidit saivat vuoden ajan ilmaisen lääkityksen, jotta voivat sen ajan jatkaa täysimetystä. Nyt lääkitys on vähennetty puoleen vuoteen ja kun äidillä ei ole varaa ostaa äidinmaidonvastiketta, imetys jatkuu vaikka lääkitys loppuu ja lapsi altistuu taudille. Kuriositeettina vielä mainittakoon, että ennen vihkimistä on morsiusparin käytävä aids- testissä. Jos jompikumpi on positiivinen on tapauksia, että paria ei ole vihitty!

No, tulipa aika pläjäys aidskampanjointia, mutta se on täällä niin arkipäivää. Joo, suojalasit ja tuplahanskat on käytössä ja olen varovainen!

Miten arkielämä sujuu?

Kaikki tietävät, että olemme nyt Tansaniassa, suurimmalle osalle on varmaan myös selvää, että paikka on Ilembula. Mutta missä se on, millaista täällä on, millainen on talomme?

Ilembula on n. 20 000 asukkaan kylä Iringan alueella, Njomben seudulla. Majapaikkamme on 100m päässä Ilembula lutheran hospitalista alueella, jolla asuu paljon sairaalan henkilökuntaa, koska iso osa asunnoista on sairaalan työsuhdeasuntoja. Kaikilla naapureillamme on myös iloisesti metelöiviä lemmikkejä: naapurin kukko kiekuu aamuviidestä asti noin minuutin välein, ja toisen naapurin possut röhkivät ajoittain todella kovaa. Lisäksi iltaisin heinäsirkat pitävät konserttia ja aamuauringon alkaessa kajastaa pikkulinnut alkavat huutaa. Ja hetken päästä minareetti kutsuu muslimeja aamurukoukseen.

 Asumme paritalonpuolikkaassa asunnossa, jossa on 3 makuuhuonetta, olohuone, pesuhuone ja keittiö. Keittiö on varustettu puuliedellä (emme tosin ole valmistaneet sillä ruokaa). Lisäksi on kyllä käytössä vedenkeitin ja ikivanha mikro.  Pesuhuoneen varustelu on paikallisesti mitattuna hyvä. Aurinkoisina päivinä klo 16 ja 18 välillä yleensä saa lämpimän suihkun (vesi lämpiää auringon avulla) ja on vessanpönttö (normaalisti taloissa on kyykkyvessa tai ulkohuussi). Toki pesuhuoneessa vilisee pieniä ötököitä jatkuvista myrkytyksistä huolimatta. Asunnon siivous hoituu mamojen avulla kerran viikossa.

Ruokahuolto samoin toimii. Saamme kolmesti päivässä mamojen laittaman aterian erillisessä ruokailutalossa. Aamupala on kovin vaatimaton talon puolesta: kahvi, sämpylä voilla tai hillolla ja joskus keitetty muna. Olemme itse täydentäneet ostamalla mehua, juustoa ja joskus jogurttia ja mysliä. Lounas ja päivällinen ovat pääsääntöisesti maittavia, tosin yksinkertaisista ruoka-aineista. Perusruoka on riisi/spagetti/peruna/ ugali (maissi- tai kassavajauhoista tehty puurokakku) ja kastike (usein kasviksista/banaanista, mutta välillä mukana kanaa/lihaa ja kerran ollut kalaa). Välillä on ollut perunamunakasta, samosaa (vähän kuin lihapiirakka, mutta pienempi) ja pitsaa paikalliseen tapaan (välillä vain pohja on ollut uunissa ja välillä täytteenä esimerkiksi porkkanoita ja perunaa). Jälkiruoaksi on paikallisia hedelmiä, jotka kyllä mukavasti täydentävät ruokavaliota. Aina on saanut vatsansa täyteen, vaikka voi olla, että kun tulen suomeen en hetkeen syö riisiä kastikkeella tai banaaneita!

Majoitus ruokailuineen maksaa 25 000 shillinkiä/henkilö/päivä, mikä vastaa siis noin 13 euroa. Ei paha kolmesta ateriasta ja kolmen makuuhuoneen asunnosta. Pyykit saa myös pesetettyä mamoilla korvausta vastaan.

Joten arki sujuu hyvin ja terveinä on oltu!  Viestien mukaan myös kotona Suomessa kaikki sujuu mukavasti, mistä olen tosi iloinen.

Tyypillinen ruoka-annoksemme:  riisiä, kastiketta ja avokadoa ja jälkkäriksi joku hedelmä!

Mamoja ja apupoika ruokatalon keittiössä. Vähän täällä tulee kyllä siirtomaavallan aikuinen olo, kun mustat "palvelevat" meitä valkoisia:)

 Mukavaa alkanutta viikkoa kaikilleJ

Suomalaisväriä

Viime viikon aikana ilembulassa on ollut oikein suomalaistungos. Maanantaina saimme seraamme ja myös kanssamme asumaan suomalaisen naisen Liisan, joka työskentelee Helin kanssa orpokodissa n. kahden viikon ajan.

Samoin maanantai-iltana naapuriimme saapui lastenlääkäri Leena Pasanen, joka on työskennellyt täällä iIlembulassa vuodesta 1981 lähetyslääkärinä. Nyttemmin Leena on jäänyt eläkkeelle ja vähitellen muutamassa uuteen asuntonsa Mufindiin. Olemme jo nyt saaneet nauttia hänen vieraanvaraisuudestaan kahvitellen ja jumppatuokioiden parissa. Häneltä olen saanut myös paljon arvokasta tietoa paikallisesta elämänmenosta. Lisäksi Leenan avustuksella olemme suunnitelleet vierailua Mufindiin ( missä on isompien lasten orpokoti ym.) ja kauempana sijaitsevaan Iringan kaupunkiin:)

Keskiviikkona paikalle saapui kahdeksi yöksi neljän hengen suomalaisseurua: 3 rotareiden edustajaa ( 2 lääkäriä ja yksi juristi) sekä yhden vaimo. Ko. Seurue on kierrellyt Tansanian sairaaloita suunnitellen seuraavien kausien rotarien lääkäripankin toimintaa ja samalla selvitelleet paikallisia viisuniongelmia (minulla ei onneksi ole ko. Ongelmia ollut) . Me hyödyimme "arvovieraista" saamalla selvästi parempaa ruokaa' Tosin ruoka on ollut muutenkin maukasta, tosin hiemam yksinkertaisempaa.

Nyt tiedossa sosiaalisesti rauhallisempi viikonloppu wait and see, what will happen!

Heli, Leena ja Mama Esteria orpokodissa

Leikkaustoiminta ilembulassa

Nyt olen reilun viikon tutustunut myös paikalliseen leikkaustoimintaan. Toiminta on yllättävän vilkasta olosuhteisiin nähden. Ns. Isossa leikkaussalissa ( joita on itse asiassa kaksi, tosin henkilökunnan ja toimenpiteiden määrän mukaan välillä molemmat käytössä ja välillä vain toinen) tehdään vuodessa n. 1200 toimnpidettä. Näistä ainakin puolet on keisarinleikkauksia ( sektioprosentti n. 40% sairaalan synnytyksistä, tosin osa normaaleista synnytyksistä tapahtuu kotona). Kirurgisia toimenpiteitä ovat mm thyroidektomia, partielli prostatektomia( hyperplasian hoitona),  orkiektomia, tyräleikkaukset, appendikektomia, ihonsiirrot, ortopediset murtumafiksaatiot ja laparotomia. Laparotomian yleisimpiä indikaatioina ovat olleet peritoniitti tai obstruktio. Laparotomia on kohtuullisen yleinen, koska diagnostiikan välineinä on lähinnä kliininen arvio ja vaihtelevan laatuiset rtg kuvat (natiivi maha), on toimenpiteeseen mentävä lievänkin epäilyn perusteella.  Laboratoriokokeita otetaan tosi vähän, olen törmännyt kirurgisella osatolla lähinnä pvk ja hiv-testiin. Yhtään CRP arvoa en ole nähnyt. Tosin olen nähnyt vain kaksi normaalia rtg kuvaa, joten kovin turhasta täällä ei valiteta:)

Välineistö on kovin vanhanaikaista ja huonolaatuista, esim neulan kuljettajat ovat tosi löysiä. Laparotomialevittäjät ovat todella alkeellisia ja näkyvyyden saaminen hankalaa. Lisäksi potilaiden olematon relaksaatio vaikeuttaa leikkaamista ja vaatii totuttelua. Lankoja käytetään mitä löytyy. Dreenejä ei juuri ole, pääasiassa dreeni tehdään virtsakatetripussin letkuun leikkaamalla siihen reikiä. Monessa asiassa tavaran puute on saanut aikaan kekseliäisyyttä:) tosin välillä puute myös hidastaa hoitoa, milloin potilas odottaa kipsausta, milloin sopivaa verta, jotta voitaisiin leikata jne.

Postoperatiivinen hoito tapahtuu " isojen leikkauusten" jälkeen intensive care unitissa, jossa on vähemmän vuodepaikkoja ja mahdollisuus hapetukseen, respiraattorihoitoon ei ole mahdollisuuksia. Vatsaleikkausten osalta täällä on käytössä todellinen fast track hoitomalli. Ei suolentyhjennyksiä, heti liikkeelle ja ruokaa saman tien toimenpiteen jälkeen ( sairaala ei tarjoa potilaille mitään ruokaa, vaan omaiset tekevät ruoan sairaalan viereisessä leirissä) . Hämmästyttävää kyllä täällä potilailla trombit eivät ole ongelma huolimatta esim. Kuuden viikon tibia/calcaneus vedoista (ilman mitään trombiprofylaksiaa). Iso ongelma sensijaan on infektiot ja profylaktinen antibioottien käyttö ja sen seurauksena tietysti resistentit bakteerikannat.

Mielenkiintoista on ollut, mutta hieman vielä tilanne vaatii tutustumista ennen kuin voi ajatella antavansa mitään parannusehdotuksia. Henkilökunta on kokonaisuudessaan ystävällistä ja minut on otettu hyvin vastaan mm. Kerran soitettiin paikalle, kun paikallista päivystäjää ei tavoitettu. Hieman oli " pallo hukassa" paikallisten käytäntöjen ja huonosti englantia puhuvien hoitajien kanssa! Mutta hyvin kävi sekä minä että potilas olemme hengissä:)

Loppuun valittelut niille lukijoille, jotka eivät ole tekemisissä lääketieteen kanssa, tekstissä nimittäin vilahtelee, osin tarkoituksella, kohtuu paljon ammattisanastoa!

Iso leikkaussali ja sen anestesiakone, ilmastointi toimii ikkunoiden (osassa on ötökkäverkot!) kautta

Toinen lastenosasto, joka nyt kohtuullisen tyhjä. Epidemioiden mm. malaria- aikaan osastot pullistelevat.

Relaxing weekend

Alan hyvin päästä irti suomalaisesta kiireestä:)Täällä tuntuu, että aivot voi laittaa ainakin osin narikkaan, aikatauluja ei juuri ole, tosin ruoka-aikaan tulee olla paikalla:)

Viikonlopun vietimme Helin kanssa kahden rauhassa helteisessä Ilembulassa. Aamupaivällä ( koska silloin on viileämpää) lenkkeilimme ja teimme pitkän valokuvaus / kävelyretken ympäröivälle maaseudulle. Vastaantulevat ihniset ovat ystävällisiä ja kaikki tervehtivät " Habari! " . Osa haluaisi keskustella enemmänkin, mutta meidän swahilin taito on kovin rajallinen ja paikallisten englannin taito on käytönnössä "good morning" (riippumatta vuorokauden ajasta ). Paikalliset asuvat tiili/savitaloissa, joita ympäröi oma pelto, joissa yleensä viljelykasvina auringonkukka tai maissi. Kanoja/kukkoja  on joka pihassa, osassa pihoista myös lehmiä, sikoja tai vuohia. Em. Eläimiä on myös sairaalan ympärillä asuvilla ja se kyllä aamuisin kuuluu ja herättää !!

Viikonlopun iltapäivinä  työskentelin Helin seurana orpolassa. Lauantai lltäpäivällä veimme kaksi vauvaa ulkoilemaan kylälle paikalliseen tapaan Kangaan käärittynä. Saimme osaksemme taas paljon huomiota ja hymyjä. Nautimme itsekin ja toivottavasti myös vauvoilla oli mukavaa!

Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, mukavaa lumista talviviikkoa sinne kotisuomeen (kuulimme, että lunta on taas tullut lisää!)

Mama Pirita

Paikallinen maalaisasunto

Arki koittaa ilembulassakin

Työt ovat alkaneet. Aika erilaista on verrattuna kotisuomeen. Työpäivä alkaa klo 7.30 meetingillä, jossa hoitaja lukee sairaalaan tulleet uudet potilaat, nimi, dg, mahdollinen roimenpide ja potilaalla käytössä olevat lääkkeet. Sitten kukin voi halutessaan kommentoida tapauksia. Lisäksi käsitellään mahdollisia yleisiä asioita. Tänään käytiin mm. Keskustelua sähkön tilanteesta. Täällä nimittäin oli n.2 vrk kestävä sähkökatkos. Sairaalalla on 2 omaa generaattoria, joista tosin isompi oli epäkunnossa. Niinpä mitään instrumentteja ei saatu steriloitua ja mitään isompia toimenpiteitä ei saatu tehtyä. Ilmeisesti esim. Kiireelliset sektiot odottelivat sähköä!

Meetingin jälkeen on hartaustilaisuus, jonka tosin olen missannut;) sitten klo 9 alkaa kierto. Kirurgisia osastoja on kaksi, miesten ja naisten osasto. Tautikirjo on laidasta laitaan Kaposin sarkomasta ja leprapotilaiden amputaatioista keskenmenon takia kaavittuihin ja traumojen kipsaus/haavanhoitoihin. Leikkaushaavojen ja muidenkin haavojen infektiot ovat kovin yleisiä ja antibioottikäytäntö villiä, niitä käytetään paljon ja herkästi. Kierto kestää n. Puoleen päivään.

Kierron jälkeen on lounastauko, jonka jälkeen alkaa leikkaukset  ( isossa leikkaussalissa) tai jonkinlainen poliklinikka (pienessä salissa).  Poliklinikalla tehdään joko toimenpiteitä esim. Kaavinta, paiseen avaus tai kipsaus (tosin tällä hetkellä ei ole kipsiä, pitää käyttää lastoja) ja välissä on aivan terveyskeskustasoisia potilaita/ kirurgisia näyttäjiä.

Leikkauksista ei osaa juurikaan sanoa, tänä iltana minut kutsuttiin mukaan laparotomiaan, joka tehtii traumapotilaalle. Traumasta kulunut viikko ja ilmeisesti sen ajan muhinut ohutsuoliperforaatio. Kaikki välineistö on monikäyttöistä, eli kangasliinat jne. Suojalaseja ja tuplahanskoja myös paikalliset käyttävät:) lankoja käytetään, mitä löytyy jne. Faskian vedin tänään kiinni vicrylillä! Saa nähdä miten pitää ja jääkö potilas ylipäätään henkiin, vaikka tietysti ennen toimenpidettä rukoiltiin!

Työniloa myos TYKS:iin !

Pasaka ilembula

Työrupeamani alkoi mukavast 4 vapaapäivällä. Pääsiäispyhät ovat täällä siis vapaat samoin kuin osa islamilaisista juhlapyhistä. Pitkäperjantaina Jaakko esitteli minulle sairaalaa ja käytäntöjä. Edelleen on paljon epäselvää, mutta selvää on, että kaikki on kovin alkeellista ja pula on tavarasta, mutta eikohän mielikuvituksella selviä:)

Lauantaina kävimme puolen tunnin ajomatkan päässä Makabakon kylässä markkinoilla ja täydentämässä ruokavaroja. Siellä on lähin paikka, mistä saa kylmätavaraa esim. Jogurttia. illalla saunoimme suomalaisessa puusaunassa. Ko. Sauna on Ilembulaan hankittu Leena Pasasen ja jonkun ruotsaleisen yhteisprojektina. Hyvät löylyt saatiin, vaikkei niitä juuri kuuman päivän päätteeksi kaivannutkaan.

Sunnuntaina menimme pääsiäiskirkkoon klo 7. Kirkon ulkopuolelle jo kuului gospel musiikkia ja luulimme olevamme myöhässä. Paikalliset kuitenkin siellä laulaen virittäytyivät tunnelmaan. Jumalanpalvelus (2,5h) pidettiin swahiliksi, joten saarnan sisältö jäi epäselväksi. Musiikki oli hyvää, sitä esitettiin 2 kuoron voimalla ja tietysti seurakunta lauloi kovaäänisesti käsillä rytmittäen. Kolehti kerättiin kolmesti!! Jos ei ollut antaa rahaa voi tuoda tavaraa, jotka sitten jumalanpalveluksen lopuksi huutokaupattiin kirkon ulkopuolella.

Lauantaina korkkasin paikalliset juoksumaastot. Sain osakseni paljon hymyä ja välillä röhönaurut. Paikallisten mielestä "turhaan" juokseminen on todella huvittavaa. Päivällä luonamme vieraili Leena Pasasen ottotytär Asha poikansa kanssa ja illalla vierailimme päivällisellä paikallisen kirurgin kotona. Päluumatka sieltä oli jännittävä, koska sähkökatkon vuoksi oli sysipimeää!! Sähkökatko jatkuu edelleen... Toivottavasti ei kovin pitkään. Tiistaina alkaa sitten työt!

Ei rahallinen kolehti matkalla kolehtikoriin. Raha-kolehti vietiin itse kirkon etuosassa olevaan koriin.

Monenlaista oli runsaasti tarjolla Makabakossa