tiistai 28. toukokuuta 2013

Home sweet home, missing Africa



Olemme onnellisesti kotona ihmetellen oikeanpuoleista liikennettä, ihmisvilinän puutetta ja valoisia iltoja! Lumet onneksi ovat tässä ajassa sulaneet.  Aivot virittäytyvät vähitellen vastahakoisesti pois ”wait and see” moodista varsinkin kun yo-juhlien järjestämiseen on aikaa kotiinpaluun jälkeen viis vuorokautta. 

Kannattiko reissu? EHDOTTOMASTI.

Kotiin raahattiin paljon tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa, mutta parhaat matkamuistot jäivät ajatuksiin.  Mukaan ei saanut auringon lämpöä (tosin nyt kyllä Suomessakin kelpaa vielä lomailla), ihania ihmisiä, leppoisaa työilmapiiriä ja uskomattomia maisemia. Silmät avautuivat myös monelle asialle. Lehdestä on helppo lukea miljoonista Aidsia sairastavista, mutta kun ko. tautia sairastavat työskentelevätkin kanssasi yhdessä tai hoidat heitä orpolassa, asiasta tuleekin paljon kouriintuntuvampaa. Työskennellessä joutuu myös taipumaan siihen, että kuolema kuuluu elämään ja sen jälkeen elämä jatkaa kulkuaan. Hyvinvointia oppii arvostamaan, kun itse kuluttaa paikallisen kotiapulaisen kuukausipalkan verran kerralla ostaessaan kahvia, viiniä ja suklaata kaupasta. Tai kun korruptio kukoistaa esim. kun kuskimme saadessaan ylinopeussakot,hän joutui hakemaan kuitin kahden km päästä poliisiasemalta, koska poliisilla ei ole edes kuittivihkoa mukana. Moni ajatus varmasti vaatii vielä prosessointia täällä koti Suomessa, mutta varmaa on, että kaipaus Tansaniaan jäi. Toivottavasti vielä joskus palaan sinne!

Ensi viikolla virkatyöt kutsuvat, saa nähdä löydänkö työpaikalle. Sitä ennen kuitenkin vielä lauantaina juhlitaan uutta ylioppilasta!!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Matkalla kotiin :)

Takana mahtava loma Sansibarilla mukavassa seurassa. Annika ja Heli ovat hyvin blogeissaan kuvanneet matkaamme.

Helin matkablogin löydät TÄÄLTÄ ja Annikan blogin TÄÄLTÄ.

See you soon friends!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Intian valtameren rannalla, safari takana

Ilta pimenee Intian valtameren rannalla aaltoja kuunnellen ja lämmöstä nauttien:) Takana mieletön safari Mikumin, Ruahan ja Udzungwan luonnonpuistoissa. Ajokilometrejä kertyi, mutta kyllä kannatti. Safarista kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Annika laittoi blogiinsa kuvakavalkadin, joka löytyy  Täältä

Työniloa Suomeen, täällä lomailu jatkuu vielä vajaan viikon!

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kwa heri Ilembula Lutheran Hospital




Tänään oli viimeinen työpäivä Ilembula Lutheran Hospitalissa. Hieman haikein mielin totean, että 6 viikkoa meni todella nopeasti. Työ on ollut erittäin mielenkiintoista, paikoin haastavaa ja monia uusia ajatuksia herättävää.

 Ilembulasta kaipaamaan jään…
·         iloisesti tervehtivää ja kuulumisia kyselevää henkilökuntaa
·          kollegoita erityisesti tutoriani Daktari Charlesia, joka on erittäin kätevä käsistään, potilaitaan tunnollisesti hoitava lääkäri ja omaa hurmaavan huumorintajun
·         useampia potilaita, joiden hoito on lähtiessäni kesken ja olisi mielenkiintoista nähdä miten toipuvat näissä olosuhteissa
·         henkilökunnan luovuutta ja selviytymiskykyä puutteellisissa oloissa
·         naapuriamme Leena Pasasta, jonka ansiosta vapaa-ajan ohjelmamme oli paljon monipuolisempi
·         ihanaa maisemaa takapihalla ja auringon lämpöä

Mitä en kaipaa…
·                   -  kärpäsiä leikkaussalissa
·                   -  monikäyttöisiä leikkausliinoja, takin alle puettavaa esiliinaa ja huonokuntoisia instrumentteja
·                   - infektoituneita leikkaushaavoja
·                   - kylmiä suihkuja
·                  -  riisiä ja kastiketta

Lähdemme Ilembulasta tulevana maanantaina. Sitten tosin jatkamme Tansaniassa oleilua vielä lomaillen safarilla ja Sansibarilla. Ja mikä parasta Suomesta tulee täydennysjoukkoja Annika ja Tuomo. Top one, mitä Suomesta kaipaa, on ehdottomasti ihmisiä: sukulaisia ja ystäviä!!

Missing Ilembula Lutheran Hospital

Daktari Charles opettamassa paikallisen sairaanhoito-oppilaitoksen opiskelijoita

tiistai 7. toukokuuta 2013

Sateinen Mufindi viikonloppu



Perjantaina lähdimme Leenan matkassa Leenan tulevaan asuinpaikkaan Mufindiin. Mufindi sijaitsee n150 km päässä Ilembulasta ja on selvästi korkeammalla n. 2000m korkeudessa.  Tämän kyllä huomasi säätilassa, oli huomattavasti viileämpää varsinkin öisin ja satoi useampaan kertaan.  Alue on teenviljelysaluetta ja vuoristoisessa maastossa teeviljelykset ja korkeuserot tekivät paikoitellen maisemista henkeä salpaavat! Alue on kyllä selvästi myös köyhempää kuin Ilembulan alue. Paikallisten asumukset olivat välillä aika hökkeleitä, vesi satoi sisään ja savu täytti koko huoneen (ruoka tehdään sisällä, koska samalla saadaan lämpöä). Me toki yövyimme Foxien suvun maatilan (viljellet maata 40 v. Tansaniassa) yhteydessä olevassa lodgessa, siellä katto piti, kuumaa vettä tuli ja täyshoidossa saimme todella hyvät luomu-ruoka ateriat viineineen!!!

Mufindissa tiet olivat sateen johdosta todella huonossa kunnossa, tuli harrastettua maantieslalomia!

Fox lodgella odottelemassa dinneriä. Kuvassa paikan emäntä Jeanie Fox, me, Leena ja vapaaehtoistyöntekijä Stacy



Kävimme katsastamassa Leenan tulevan talon, joka tulee todella hulppealle paikalle ja on tilava. Talolta on kävelymatka Foxien perheen perustaman paikallisen orpolan taloille. Mufindissa on kuusi orpolataloa, joissa kussakin asuu kymmenkunta lasta (osa orpoja ja osa sijoitettuina vanhempien huonon hoidon tai hankalan kotitilanteen takia). Lapset ovat eri-ikäisiä ja kussakin talossa on yksi mama, joka asuu talossa. Lapset käyvät päivällä tarhassa / koulussa. Näin pyritään luomaan mahdollisimman kodinomainen tunnelma. Samaan Foxien projektiin liittyy myös paikallisen terveydenhuollon parantaminen. Alueella on pitkään toiminut kotisairaanhoidon tyyppinen systeemi, jossa vapaaehtoiset kartoittavat sairaanhoitoa tarvitsevat perheet ja lääkäri sitten käy kotikäynnillä arvioimassa tilanteen. Nyt on myös perustettu kiinteä Aids-klinikka ja tulossa pieni lääkärin vastaanottotila. Lisäksi alueelle on rakenteilla yksityissairaala. Lisää infoa projektista www.mufindiorphans.org/about.php 
 Orpolan Mama ja pyykit kuivumassa paikalliseen tapaan orpolan pihalla
Leena tekemässä "kauppoja" osteoganesis imperfectaa sairastavan kyläläisen kanssa. Ko. nainen ei suostu ottamaan avustustusta ilman vastapalvelusta ja niinpä Leena on päätynyt ostamaan Naisen valmistamia koreja. Mainittakoon vielä, että ko. naisen hiv-positiivinen tytär selvisi yleistyneestä herpesinfektiosta kotikänti-projektin ansiosta!

Kävimme myös tapaamassa Susan ja Steve Vintonia, jotka ovat olleet perustamassa kyläkouluprojektia alueelle. Tansaniassa n. 850 000 lasta lopettaa vuosittain primary schoolin, mutta vain noin 100 000 lapselle on paikka secondary schoolissa. Tätä tilannetta parantamaan on luotu systeemi, jossa kyläläiset itse rakentavat koulurakennuksen, projekti tarjoaa kattopellit ja laastin, työ ja tiilet tulee kylältä. Tällä hetkellä 27 koulua on avattu ja kymmenkunta rakenteilla. Koulut ovat menestyneet mainiosti kansallisessa vertailussa. Liekö syy oppilaiden motivaatiossa vai siitä, että opettajille maksetaan vain jos ovat tunnilla opettamassa (valtion kouluissa opettajia ei usein näe luokissa). Lisäksi on aloitettu rehtoreiden koulutus ja oppilaille tarjotaan peruskoulun ja secondary schoolin välissä englannin opetusta (peruskoulu käydään swahiliksi ja seuraavavaihe englanniksi). Lisää infoa projektista www.villageschools.org/index.html

Todella voi vain hämmästellä, miten ihmisillä riittää energiaa näin arvokkaaseen työhön, täytyy myöntää, että tämä Tansanian retki kyllä muuttaa arvojani selvästi vihreämmiksi!!

torstai 2. toukokuuta 2013

Vappu ja vastaanotto kirkossa

Tänä vuonna vappu tuli vietettyä perinteistä poiketen. Vapun aattona herkuttelimme Helin kanssa eksoottisilla hedelmillä ja juustolautasella. Kyytipojaksi oli Iringasta löytämääni Etelä-Afrikkalaista kunnollista punaviiniä, ei paikallista makeaa portviinin tyyppistä:) Vapun päivänä kävimme sairaalan vappujuhlissa. Siellä pidettiin useita puheita tosin swahiliksi, mutta kieltä taitamatonkin pääsi mukaan fiiliksiin, taputusten, hurrausten, huutojen ja muun ohjelman myötä. Lisäksi tarjoiltiin juhlalounas, joka paikalliseen tapaan syötiin käsin. Iltapäivällä vielä pidimme orpolassa vappujuhlat ilmapallojen ja serpentiinin kera. Ilmapallot pitivät pureskeltuna kivaa ääntä je tiesihän siinä miten kävi:) Tarkempaa vappukuvausta Helin blogissa .

Tänään vietin poikkeuksellisen työpäivän yhden anestesiologeista (Aida) kanssa. Aida vastaa sairaalan "palliative care" yksiköstä. Yksköllä on vastaanottoa sairaalassa ja lisäksi heitä voi myös tarvittaessa konsultoida sairaalassa sisällä olevista potilaista. Iso osa työstä tehdään kuitenkin kylissä. Kerran viikossa Aida kolmen avustajansa kanssa lähtee johonkin kylään pitämään vastaanottoa. Vastanotollä käyvät pääasiassa Aidsia sairastavat potilaat joko saamassa neuvontaa tai sitten keskustelemassa lääkityksestä tai vaivoistaan (itse aids-lääkityksen potilaat hakevat aids-klinikalta sairaalasta 1-2 kk välein). Lisäksi parantumattomasti sairaille esim. syöpäpotilaille annetaan kipulääkitystä vahvimmillaan morfiinia ja mikäli he eivät pääse liikkumaan tehdään kotikäyntejä. Palliative care yksikön antama hoito ja lääkkeet ovat potilaille maksuttomia (nyt tosin keskusteltiin pienen maksun aloittamisesta, koska kun potilaat joutuvat maksamaan jotain, he sitoutuvat paremmin hoitoon).
Tänään kävimme Chalowen kylässä. Vastaanotto pidettiin kirkossa. Itsekin jouduin mukaan potilaiden hoitoon, tosin Aida tulkkasi. Ongelmallista oli se, että kaikki muut potilaat istuivat kirkonpenkissä, kun yhtä "tutkitiin" alttarin vieressä, Niinpä statuksen tekoon ei juuri ollut mahdollisuuksia. Vaivat olivat pieniä ja isolta osalta määrättiin vain vitamiineja. Enemmän hyöty on siinä, että mahdolliset hankalammat ongelmat voidaan seuloa ja tarvittaessa lähettää sairaalaan lisätutkimuksiin ja toisaalta näin tavoitetaan paljon potilaita, joilla ei olisi mahdollisuutta tulla Ilembulaan sairaalaan hoitoon. Eipä ole ennen tullutkaan kirkossa pidettyä vastaanottoa!

Aida pitämässä alkuinfoa, taustalla vastaanottopiste


Viikonlopuksi suuntaamme Mufindiin (pe-ma)!

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Iringan matkalla tutustumista hienoihin tansanialaisiin projekteihin



Vietimme viikonlopun Iringassa, joka on vajaan 200 000 asukkaan kaupunki n. 200 km Ilembulasta.  Taitoimme matkaa Pasasen Leenan johdolla hänen maastoautollaan. Täkäläisissä tieolosuhteissa korkea maavara ja neliveto ovat todella tarpeen!!

Matkalla poikkesimme Inukan kehitysvammaisten kuntoutuskeskuksessa. Tämä Tansanian oloissa ainutlaatuinen kuntoutuskeskus on syntynyt italialaisen Stefanon haaveesta perustaa Tansaniaan kehitysvammaisille lapsille suunnattu kuntoutuskeskus. Vammaisen lapsen asema täällä on olematon. N. 25 % isistä hylkää perheen, kun syntyy vammainen lapsi, lapsia surmataan, piilotellaan ja hylätään. Sefanon projektissa ensinnäkin kylistä on etsitty vammaisia lapsia ja sittemmin suunniteltu heidän kuntoutuksensa. Kuntoutuksen tueksi on kyliin perustettu fysioterapiayksiköitä, joissa paikalliset koulutetut ”fysioterapeutit” kuntouttavat lapsia kahdesti viikossa. Lisäksi perhe saa kerran vuodessa viikon kuntoutusjakson keskuksessa ja tarvittaessa räätälöidään lapsen tarpeisiin erilaisia apuvälineitä. Keskus on perustettu 2009 ja vähitellen toiminta on varojen puitteissa laajentunut. 
Stefano esittelee paikallisen puusepän valmistamaa seisoma/istuma telinettä

Iringassa tutustuimme toiseen vammaisille englantilaisten hyväntekeväisyysvaroin perustettuun toimintaan. Iringassa toimii Neema Craft-käsityökeskus, jossa kehitysvammaiset/aistivammaiset (kuuro, Sokea) valmistavat kierrätysmateriaaleista tekstiilejä, koruja, kasseja, lamppuja yms. Lisäksi keskuksessa on kahvila, jonka lähes kaikki työntekijät ovat kuuroja, tilaaminen hoidetaan siis kirjoittamalla. Ko. keskus on antanut monelle vammaiselle ihmisarvon takaisin ja osan nostanut pois kerjäämästä. Lisäksi tuotteet ovat laadukkaita ja ideat nerokkaita. Kauppaan upposikin kohtuudella rahaa, mutta tuliaiset tuli hankittua!

Iringassa toimii myös Tumainin yliopisto, jossa opettajina toimii myös joitakin suomalaisia. Niinpä tapasimme Peuran pariskunnan (ovat lähetystyössä ja toimivat perhetyönopettajina), kaimani Piritan (opettaa media-alaa) ja Sannan (saksan ja englannin opettaja, myi asuntonsa ja lähti vapaaehtoistyöhön). Porukalla lounastimme paikallisessa italialaisessa ravintolassa. Länsimainen ruoka maistui IHANALTA!! ja seurakin oli mainiota. Mielenkiintoista oli todeta, että suomalaisistakin löytyy sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä iästä, katsomuksesta tai ammatista riippumatta, varsinkin kun ollaan Suomen rajojen ulkopuolella.
Iringassa myös  humputeltiin, kynsistudioon tuli hieman vilskettä. kun kuusi mzungu-naista tuli varpaankynsien laittoon!

Takana siis mukava viikonloppureissu!
 Hyvää Vappua kaikille!!!