Tänään oli viimeinen työpäivä Ilembula Lutheran
Hospitalissa. Hieman haikein mielin totean, että 6 viikkoa meni todella
nopeasti. Työ on ollut erittäin mielenkiintoista, paikoin haastavaa ja monia
uusia ajatuksia herättävää.
Ilembulasta kaipaamaan
jään…
·
iloisesti tervehtivää ja kuulumisia kyselevää henkilökuntaa
·
kollegoita erityisesti tutoriani Daktari
Charlesia, joka on erittäin kätevä käsistään, potilaitaan tunnollisesti hoitava
lääkäri ja omaa hurmaavan huumorintajun
·
useampia potilaita, joiden hoito on lähtiessäni
kesken ja olisi mielenkiintoista nähdä miten toipuvat näissä olosuhteissa
·
henkilökunnan luovuutta ja selviytymiskykyä
puutteellisissa oloissa
·
naapuriamme Leena Pasasta, jonka ansiosta vapaa-ajan
ohjelmamme oli paljon monipuolisempi
·
ihanaa maisemaa takapihalla ja auringon lämpöä
Mitä en kaipaa…
· -
kärpäsiä leikkaussalissa
· -
monikäyttöisiä leikkausliinoja, takin alle
puettavaa esiliinaa ja huonokuntoisia instrumentteja
· -
infektoituneita leikkaushaavoja
· -
kylmiä suihkuja
· -
riisiä ja kastiketta
Lähdemme Ilembulasta tulevana maanantaina. Sitten tosin
jatkamme Tansaniassa oleilua vielä lomaillen safarilla ja Sansibarilla. Ja mikä parasta
Suomesta tulee täydennysjoukkoja Annika ja Tuomo. Top one, mitä Suomesta kaipaa,
on ehdottomasti ihmisiä: sukulaisia ja ystäviä!!
 |
| Missing Ilembula Lutheran Hospital |
 |
| Daktari Charles opettamassa paikallisen sairaanhoito-oppilaitoksen opiskelijoita |
On ollut mielenkiintoista seurata blogiasi. Paljon tuttuja asioita (paikallisten ystävällisyys, avuliaisuus ja tyytyväisyys olosuhteista huolimatta, sähkökatkot), paikkoja (sairaala, orpola, savannimaisemat, Mufindi, Iringa, Tumaini, Neema) ja ihmisiä kuten Foxit, Vintonit, Blantina, Peurat ja - tietysti Leena!
VastaaPoistaVaan onpa ollut monia uusiakin asioita. En muista ennen kuulleeni hiv-positiivisten lasten Kids clubista tai puskakylien kirkkopoliklinikasta. Inukan kehitysvammaisten kuntoutuslaitoksesta okin kyllä kuullut, mutta en koskaan päässyt käymään siellä. Nyt tiedän siitäkin taas jotain enemmän.
Sekä työolosuhteet että työtoverisi ovat olleet varsin erilaiset kuin kotimaassa, mutta minulle on syntynyt kuva, että suhtauduit olosuhteisiin sopeutumalla maassa maan tavalla -ajatuksin, tansanialaisiin tapoihin ja kulttuuriin mielenkiinnolla kuten myös ihmisiin. Arvaan, että sairaalassakin jäädään kaipaamaan sinua.
Hyviä lomapäiviä ja tervetuloa sitten Suomeen! Täällä kaikki vihertää! Koivut ovat pukeutumassa kevätjuhlamekkoihinsa. Valkovuokkomerta on silmänkantamattomiin. Myös sinivuokot kukkivat vielä kuten käenrieskat ja kiurunkannukset ja leskenlehdetkin. Mietin, saitkohan sieltä joitain tuliaisia myös suomalaiseen sairaalaelämään.
Kiitokset mukavasta kommentista! Kotiinvietäväksi jäi paljom mukavia kokemuksia, uusia ajatuksia ja suomalaiseen työelämään voi viedä asennetta:) mukavaa kesän odotusta sinne Suomeen!
VastaaPoista