Aids on arkipäivää

Ensimmäinen Aids-tapaus todettin Tansaniassa 1983. Tämän  jälkeen se on ollut tuttu vieras lähes joka perheessä tai ainakin suvussa. Usein normaalissa keskustelussa tulee ilmi, että perheissä on paljon ottolapsia, koska ko. lapset ovat jotenkin sukua ja vanhemmat ovat kuolleet aidsiin.

Hiv-positiivisia on virallisen tiedon mukaan Tansaniassa 5,8 % väestöstä, mutta luku lienee suurempi, sillä tauti on valistustyöstä huolimatta edelleen jossain määrin tabu ja " hävettävä" ja siksi ihmiset eivät halua itseään testattavan  Tämän testauskielteisyyden vuoksi osin myös siirtoveren saaminen on ongelmallista, koska ihmiset eivät halua luovuttaa, koska silloin joutuu testattavaksi. Lisäksi potilaat pelkäävät verensiirtoja, yksikin nainen kieltäutyi 60 hemoglobiinilla, koska pelkää saavansa verestä sairauden.

Ilembula Lutheran Hospitalin alueella hiv-positiivisten määrä on suurempi kuin koko maassa n. 15%. Tämän kerrotaan johtuvan sijainnista. Alueen läpi menee iso valtatie ja tässä lähistöllä sijaitseva Makambako on rekkojen suosima pysähdyspaikka. Alueella asuu paljon köyhiä naisia, joten tietäähän sen miten siinä käy... Tällä alueella on myös huomattavan paljon satsattu valistustyöhön. Sairaalan yhteyteen on perustettu " aids-klinkka" , jossa hiv-positiiviset potilaat voivat avoimesti käydä ja saada tukea sairauteensa ja siitä kertomiseen. Ko. Klinikalta potilaat saavat myös kuukausittain lääkkeensä. Lisäksi yksi sairaalan anestesiologeista pitää kuukausittan " kids clubia", johon hiv-positiiviset lapset osallistuvat. Lapsia on clubissa n. Sata. Viime sunnuntaina osallistuimme ko. Kerhon kokoukseen. Lapsia oli paikalla hieman yli 40 (iältään 5-15v.). Osa oli   kävellyt yli 10 km, jotta olivat päässeet paikalle. Muutamia vanhempia oli myös paikalla, mutta ensi sijaisesti tilaisuus on lapsille. Aluksi muistutettiin lääkkeen ottamisen tärkeydestä ja kerrattiin oireita, joiden ilmaantuessa pitää mennä hoitoon. Ongelma on nimittäin se, että kun lapsi voi paremmin aikuiset ( usein joku muu sukulaishuoltaja kuin vanhemmat, jotka ovat kuolleet) laiminlyövät lääkityksen ja sitten lapsen vointi tietysti huononee. Tämän jälkeen oli laululeikkejä, mehu ja keksi tarjoilua ja kotiin sai vietäväksi saippuaa ja sokeria. Mielestäni tämä lasten valistus on kansanterveystyötä parhaimmillaan! Ehkä seuraavan sukupolven asenteet ovat erilaiset.

Kids Clubin lapsia mehulla, eivät juuri poikkea muista paikallisista lapsista(samassa tilassa on myös sairaalan aamumeeting)

Täällä ollaan myös huolissaan siitä, että maailmanlaajuisesti Aids-kamppanjoihin satsattua rahaa on vähennetty. Käytännössä se näkyy siinä, että mm. Aikaisemmin hiv-positiiviset äidit saivat vuoden ajan ilmaisen lääkityksen, jotta voivat sen ajan jatkaa täysimetystä. Nyt lääkitys on vähennetty puoleen vuoteen ja kun äidillä ei ole varaa ostaa äidinmaidonvastiketta, imetys jatkuu vaikka lääkitys loppuu ja lapsi altistuu taudille. Kuriositeettina vielä mainittakoon, että ennen vihkimistä on morsiusparin käytävä aids- testissä. Jos jompikumpi on positiivinen on tapauksia, että paria ei ole vihitty!

No, tulipa aika pläjäys aidskampanjointia, mutta se on täällä niin arkipäivää. Joo, suojalasit ja tuplahanskat on käytössä ja olen varovainen!