Leikkaustoiminta ilembulassa

Nyt olen reilun viikon tutustunut myös paikalliseen leikkaustoimintaan. Toiminta on yllättävän vilkasta olosuhteisiin nähden. Ns. Isossa leikkaussalissa ( joita on itse asiassa kaksi, tosin henkilökunnan ja toimenpiteiden määrän mukaan välillä molemmat käytössä ja välillä vain toinen) tehdään vuodessa n. 1200 toimnpidettä. Näistä ainakin puolet on keisarinleikkauksia ( sektioprosentti n. 40% sairaalan synnytyksistä, tosin osa normaaleista synnytyksistä tapahtuu kotona). Kirurgisia toimenpiteitä ovat mm thyroidektomia, partielli prostatektomia( hyperplasian hoitona),  orkiektomia, tyräleikkaukset, appendikektomia, ihonsiirrot, ortopediset murtumafiksaatiot ja laparotomia. Laparotomian yleisimpiä indikaatioina ovat olleet peritoniitti tai obstruktio. Laparotomia on kohtuullisen yleinen, koska diagnostiikan välineinä on lähinnä kliininen arvio ja vaihtelevan laatuiset rtg kuvat (natiivi maha), on toimenpiteeseen mentävä lievänkin epäilyn perusteella.  Laboratoriokokeita otetaan tosi vähän, olen törmännyt kirurgisella osatolla lähinnä pvk ja hiv-testiin. Yhtään CRP arvoa en ole nähnyt. Tosin olen nähnyt vain kaksi normaalia rtg kuvaa, joten kovin turhasta täällä ei valiteta:)

Välineistö on kovin vanhanaikaista ja huonolaatuista, esim neulan kuljettajat ovat tosi löysiä. Laparotomialevittäjät ovat todella alkeellisia ja näkyvyyden saaminen hankalaa. Lisäksi potilaiden olematon relaksaatio vaikeuttaa leikkaamista ja vaatii totuttelua. Lankoja käytetään mitä löytyy. Dreenejä ei juuri ole, pääasiassa dreeni tehdään virtsakatetripussin letkuun leikkaamalla siihen reikiä. Monessa asiassa tavaran puute on saanut aikaan kekseliäisyyttä:) tosin välillä puute myös hidastaa hoitoa, milloin potilas odottaa kipsausta, milloin sopivaa verta, jotta voitaisiin leikata jne.

Postoperatiivinen hoito tapahtuu " isojen leikkauusten" jälkeen intensive care unitissa, jossa on vähemmän vuodepaikkoja ja mahdollisuus hapetukseen, respiraattorihoitoon ei ole mahdollisuuksia. Vatsaleikkausten osalta täällä on käytössä todellinen fast track hoitomalli. Ei suolentyhjennyksiä, heti liikkeelle ja ruokaa saman tien toimenpiteen jälkeen ( sairaala ei tarjoa potilaille mitään ruokaa, vaan omaiset tekevät ruoan sairaalan viereisessä leirissä) . Hämmästyttävää kyllä täällä potilailla trombit eivät ole ongelma huolimatta esim. Kuuden viikon tibia/calcaneus vedoista (ilman mitään trombiprofylaksiaa). Iso ongelma sensijaan on infektiot ja profylaktinen antibioottien käyttö ja sen seurauksena tietysti resistentit bakteerikannat.

Mielenkiintoista on ollut, mutta hieman vielä tilanne vaatii tutustumista ennen kuin voi ajatella antavansa mitään parannusehdotuksia. Henkilökunta on kokonaisuudessaan ystävällistä ja minut on otettu hyvin vastaan mm. Kerran soitettiin paikalle, kun paikallista päivystäjää ei tavoitettu. Hieman oli " pallo hukassa" paikallisten käytäntöjen ja huonosti englantia puhuvien hoitajien kanssa! Mutta hyvin kävi sekä minä että potilas olemme hengissä:)

Loppuun valittelut niille lukijoille, jotka eivät ole tekemisissä lääketieteen kanssa, tekstissä nimittäin vilahtelee, osin tarkoituksella, kohtuu paljon ammattisanastoa!

Iso leikkaussali ja sen anestesiakone, ilmastointi toimii ikkunoiden (osassa on ötökkäverkot!) kautta

Toinen lastenosasto, joka nyt kohtuullisen tyhjä. Epidemioiden mm. malaria- aikaan osastot pullistelevat.